Remu muistoissa Remu saapui ilahduttamaan meidän elämäämme keväällä 2012 ja nukkui pois vanhuuden rauhallisesti marraskuussa 2024. Hän oli rodultaan sekarotuinen isässä epäiltiin olevan saksanpaimenkoiraa ja emässä monenlaista muuta rotua. Remun lempiherkku oli käytännössä kaikki, mitä suuhun saattoi laittaa. Herkkusuu viimeiseen asti. Remu hallitsi vaikuttavan määrän temppuja: istu, maahan, paikka, luokse, tassu, kumarrus ja jopa ”leiki kuollutta” sujuivat mallikkaasti. Lisäksi hän haki innoissaan keppejä ja palloja etenkin, jos joku oli valmiina heittämään ne uudelleen. Yhteisiä retkiä kertyi kahdentoista vuoden aikana paljon. Niistä on jäänyt valtavasti muistoja, joista monet elävät edelleen kuvien kautta. Remu rakasti juoksennella vapaana ulkona ja paistatteli mielellään kevät- ja kesäauringossa. Kesä oli Remun ehdoton suosikkivuodenaika, sillä silloin pääsi…