Joskus viikko näyttää kalenterissa tyhjältä, mutta piän sisällä pauhaa kuin kevätmyrsky. Tämä viikko oli just semmonen. Ulospäen ehkä hiljainen, mutta sisäisesti aeka laella laedasta laetaan mentiin vähän kuin murmeli liukastelemassa loskakelissä. Yrittäjäkurssi lähestyy loppuaan ja se tuo mukanaan sekalaisen kasan tunteita. Innostusta, odotusta, mutta myös pientä jännitystä. Onhan se aena vähän kutkuttavaa, kun joku vaihe päättyy. Viikkoa sotki myös Ukkomurmelin päivystys. Se tarkoittaa sitä, että kotoa ei voitu juuri poistua. Hänellä on oltava mahdollisuus lähteä liikkeelle lyhyellä varoitusajalla. Siinä meni sitten suunnitellut seikkailut vähän jäihin ja tekemiset oli sovitettava sen mukaan. Onneksi omilla mailla päästiin kuitenkin jatkamaan metallinetsintää ja sieltä löytyikin mukava yllätys, vanha kello! On aena yhtä kiehtovaa miettiä,…