Ihan vaan elämää

Viikko jossa ei tapahtunut ja silti tapahtui

Joskus viikko näyttää kalenterissa tyhjältä, mutta piän sisällä pauhaa kuin kevätmyrsky. Tämä viikko oli just semmonen. Ulospäen ehkä hiljainen, mutta sisäisesti aeka laella laedasta laetaan mentiin vähän kuin murmeli liukastelemassa loskakelissä.

Yrittäjäkurssi lähestyy loppuaan ja se tuo mukanaan sekalaisen kasan tunteita. Innostusta, odotusta, mutta myös pientä jännitystä. Onhan se aena vähän kutkuttavaa, kun joku vaihe päättyy.

Viikkoa sotki myös Ukkomurmelin päivystys. Se tarkoittaa sitä, että kotoa ei voitu juuri poistua. Hänellä on oltava mahdollisuus lähteä liikkeelle lyhyellä varoitusajalla. Siinä meni sitten suunnitellut seikkailut vähän jäihin ja tekemiset oli sovitettava sen mukaan. Onneksi omilla mailla päästiin kuitenkin jatkamaan metallinetsintää ja sieltä löytyikin mukava yllätys, vanha kello! On aena yhtä kiehtovaa miettiä, kenen taskussa esine on kulkenut ja miten se on päätynyt maan uumeniin.



On ollut tosi mukavaa nähdä, että meidän tekemiset ovat innostaneet muitakin lähtemään harrastamaan magneettikalastusta. Se on aena iso plussa, kun voi jakaa kipinää eteenpäin!

Murmelin mielenlaatuun kuuluu myös periksiantamattomuus. Me jatketaan omalla polulla, omalla tyylillä ja omalla murmelimaulla. Kukaan ee voe kopioida sydämellä tehtyä vaekka yrittäes.

Tämä viikko ei ollut täynnä näkyvää tohinaa, mutta se muistutti taas siitä, miten tärkeää on seistä omien juttujensa takana. Ja siitä, että vaekka ärsyttää, niin mennään silti eteenpäin vaekka hammasta purren ja perheen voimalla.

Jos haluat nähdä videon pätkiä tästä viikosta, niin kääppä kurkkoommassa kanavamme Tubettavat Murmelit.

🦫💛
– Eukkomurmeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *