Aarteen etsintä
Kevätauringon lämmittäessä ja lumien viimein sulaessa, alkaa väkisinkin polttelemaan metallinpaljastimen kaivaminen talvisäilöstä.
Metallinpaljastimena on uskollisesti palvellut saman laite jo vuodesta 2018, jolloin aarteen etsintä harrastus hurmasi perheemme:). Paljastimenamme toimii Garretin valmistama At Pro malli, joka on toiminut moitteitta koko käyttöikänsä. Lisänä käytössämme on myös samaisen valmistajan Pro Pointer, joka helpottaa etsintöjä huomattavasti. Laitteistosta voin kertoilla tarkemmin myöhemmin erillisessä kirjoituksessa.
Muistankin harrastuksen alkuaikoina sen herättäneen paljon ihmetystä. Usein ohikulkijat tulikin kysymään, että mitä oikein teemme. Kaikki eivät oikein tätä harrastusta pystyneet ymmärtämää. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tuhlata aikaansa pullonkorkkien ja rautanaulojen kaivamiseen maasta, sekä puhumattakaan näppien paskaamisesta niiden tähden:).
Muutamia ihmisi olemme onnistuneet innostamaan tähä hulluuteen. Ihmekkös tuo kun miettii harrastuksen positiivisi puolia. Mikä olisi parempaa, kuin hyvällä porukalla ulkoilu ja uusien paikkojen tutkiminen. Välillä on myös terapeuttista tehdä reissu aivan yksin vain omien ajatusten kanssa.
Mielestäni suurin viehätys harrastuksessa on kuitenkin, ettei koskaan oikeasti voi olla varma mitä sieltä maasta tulee kaivettua. Kerron yhden mieleenpainuvimmista kuopan kaivuusta :).

Säikahdys & Poliisioperaatio
Mieleen painuvin uinti reissu
Oli aurinkoinen kesäpäivä ja päätiimme lähteä lapsuuden uimapaikalle uimaan, sekä heittelemään uistinta. Tietenkin otimme mukaan myös metallinpaljastimen. Parkkeerasimme automme uimarannalle johtavan polun läheisyyteen ja lähdimme kävelemään rantaa kohti.
Ukko sattui poikien kanssa laittamaan metallinpaljastimen päälle jo polulla, vaikka meininki oli alunperin tutkia vain rannan tuntumasta. Parin löydetyn korkin jälkeen meinasimmekin suunnata suoraan rantaan, mutta lapset sanoivat perinteisen ”vielä yksi piippaus”:).

Seuraava piippaus kuuluikin jo muutaman metrin matkaa jatkettuamme ja jälleen kaivettii. Aarteen tutkiminen keskeytyi heti sen maanpinnalle saatuamme ja ukko käski kaikkia etäämmälle montusta. Seuraavaksi otettiinkin nopeat kuvat varovasti ja lähetelimme ne lasten Ukeille. Molempien sukujen ukit vahvistivat epäilyksemme mahdollisesta räjähteestä.
Päätimme ottaa yhteyttä poliisiin, jotka saapuivatkin nopeasti paikalle saatuaan myös kuvat löydöksestä. Käsityksemme mukaan kyseessä oli 75mm sirpalekranaatinkärki, josta ei voinut paikanpäällä tietää onko sisällä räjähdettä vai ei. Ilmeisesti löydöksemme päätyi puolustusvoimien hävitettäväksi(Räjäytettäväksi) Poliisit huolehtivat räjähteen pois maastosta ja me saimme ikimuistoisen uima- ja kalastusreissun:)




