Ihan vaan elämää,  Metsästys

Kalastusta ja uusia tuttavuuksia Kiuruvedellä

Kalastusta ja uusia tuttavuuksia Kiuruvedellä 🎣

Viikonloppu meni niin mukavissa merkeissä, että ei voisi paremmaksi ennee männä! Viikko oli alakanu vähän jännityksellä, kun pit viiä kani elläinlääkärille. Neiti oli saanut sellasen märkäpaeseen nokkavarteensa, mutta onneks ei tarvinnu heti turvautua nukutukseen. Kottiin suatiin kipuliäkettä, antibioottia ja patin varovaesta puristelua sekä puhistelua. Joskus elläinten kanssa eläminen ei ole ruusuilla tanssimista, mutta kyllä se on silti kaiken vaevannäön arvosta! 😅

Kalastusta ja uusia tuttavuuksia


Kalastusta Kiuruvedellä – Ei ihan tärpännyt, mutta hauskaa silti

Viikonloppuna jalkaavuttiin Kiuruveelle, kokkeilemmaan kirjolohien narroomista. No, ee tällä kertoo suatu sualista, mutta ee se mennoo haetannu! Ee meellä koskaan ole niin kiire kalloo suamaan, tärkeintä on se, että voe olla ulukona ja naattia luonnosta. Kiuruvedellä lohen kalastus on kyllä kokemuksen arvosta, ja kiitos vielä niille, jotka tekevät sen mahdolliseksi! 💙

Limpparia kyläläisille ja juttua nuorten kanssa.
Ukkoni sai päähänsä lähteä tarjoomaan limppareita kylälle. Aurinko paestoi ja hän piätti, että voes vähän piristee immeesten päevee. Ukko on semmonen luonteva juttelija – ee mulle aina niin heleppoo, mutta hän se menee ja juttelee uusien immeesten kanssa. Niinpä hänellä oli maenio tillaisuus kertoa meidän YouTube-kanavastamme ja samalla jakkoo muutamalle kyläläiselle limppareita. 😀

Yksi haaska tilanne oli, kun hän päätti haastoo nuoret pojat jalkapallon pelloomisseen. Minä olin ”nöyryytettävänä” siinä, vaekka viimeksi pelasin jalkapalloa varmaan 15 vuotta sitten. 😂 Pojjat saevat mahollisuuen tienata vitoset suamalla mualin. No, nehän suakii mualit ja tienasivat helpot viis euroo 😅.

Pohdintaa Savossa elämisestä

Pohdiskelin, että nykyään tuntuu välillä siltä, että kylällä kulkiissa nuorista saatetaan heleposti valittaa. Mutta onko se oikeasti niin? Onko meillä lupa liikaa arvostella nuoria? Onko oma nuoruus unohtunut tae aeka kullannut muistot? Viime aikoina olemme kohdanneet vaen mukavia nuoria, jotka on olleet ystävällisiä ja kohteliaita. Ei ne oikeasti ole niin hölömöjä, kun vaan vähän pysähtyy ja kuuntelee. Ehkä Suomi ei ole vielä tääsin menetetty, jos nuoret ovat oikeasti tällaisia. 😊 Kuolleeta olis kylät iliman nuoria katukuvassa.

Toenen mikä minua suututtaa on tuo ihmisten VÄLINPITÄMÖTTÖMYYS. Mikä siinä on ongelmana jos näkkee kaksi vanhempaa immeestä peukut pystyssä tien varressa, ettei voi edes pysähtyä kysymään mikä tilanne. Siis ihan oikeesti, ukko oli töistä tulossa ja huomasi tämän pariskunnan. Hän kääntyi asioikseen takaisin tulosuuntaansa ja kyyditsi tämän pariskunnan Iisalmeen. Siinä oli useampi auto mennyt ohi sillä välin kun mies käänti aaton. Kukkaan ei viittinyt pysähtyä kysymään miksi ovat peukku pysytyssä. He olivat myöhästyneet hetken linja-auto kyydistään, perän olivat vaan nähneet.


Uusia ystäviä uimarannalla

Kalastusta ja uusia tuttavuuksia

Sunnuntaena käätiin Kalliokylän uimarannalla, aarteita ehtimässä ja pojat halusivat kalastaa sekä leikkiä vedessä. Minä kyllä sanoin, että ei siellä vedessä oikein vielä kannata olla, kun oli niin kyllemee vettä, mutta pojat naatti siitä silti. Sitten paikalle tuli kaksi nuorta poekoo, toenen sootuvenneellä ja toenen pyörällä. Nuorempi pojista kysyi meidän pojalta, että lähtisikö mukaan veneeseen, kun oli kuulemma tylsää kalastee yksinnään.
Ei kalaa tullut, mutta sen sijaan meidän poika sai uuden kaverin ja heillä näytti olevan hauskaa. Ja vaikka kalastaminen ei tuottanutkaan tulosta, niin kyllä se oli mukavampi kokemus, kun sai olla yhdessä ja tutustua uusiin immeesiin.

Ei aena niin suurta ja kaanista

Tässä kaekessa on jotten savolaesta lämpöä ja yhteesöllisyyttä, joka ee aena näy päällepäen. Ei se aina ole sitä suurta ja kaanista, mutta se on sitä oekeeta elämää – pieniä, tärkeitä hetkiä, joissa naurettaan, aatettaan toisiamme ja ollaan läsnä. Savossa elämä on täännä mahollisuuksia, joissa voe kohdata uusia tuttavuuksia ja tuntea itsensä osaksi yhteisöä.
Nämä kaekki hetket – elläinlääkärissä käännistä, kalastusretkistä ja jalkapallon pellaamisesta nuorten kanssa, aena uusien ystävien tappaamisseen uimarannalla – tekevät elämästä erityistä. Jospa ne muistuttaisi meitä siitä, että elämä ei ole aina suuria saavutuksia, vaan sitä löytyy arkisista hetkistä, jotka tekevät meidän yhteisöistämme elävämmän.


Näistä seikkailuista on myös Youtubessa videon pätkää.
Jos olet uusi sivuillamme, niin kannattaa lukea tuohon metallinetsintään liittyvä artikkeli –> Säikahdys & Poliisioperaatio

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *