-
Viime viikko mentiin kalavavan tahtiin
Viime viikko hurahti niin vaahilla tuassii, ettei meinannu mukana pysyä.Enimmäkseen oltiin kalassa, kun esikoinen on nyt ihan hurjan innostunut kalastuksesta ja haluais olla joka päivä vesillä! Ee huono juttu ollenkaan. Kalastus opettaa kärsivällisyyttä, kun kala ee aena heti nappoo. Koko viikko oli aikalailla kalastuspainotteinen ja juhannuksenakin käätiin kalassa. Sunnuntaena suunnattiin järven rannalle, kun pojat halus uimaan ja kalaan. Molempia yhtä aekoo, tietenkin 😄.Tico lähti kanssa mukaan kokeilemaan, miltä vesi tuntuu varpaiden tai siis tassujen välissä. Nuorin poika on ihan vesipeto! Sae vähän toppuutella, ettei ihan vilu tule. Onneksi malttoi välillä tulla lämmittelemäänkin.Esikoinen taas virvelin kanssa kahlas syvemmälle ja heitteli menemään niin kuin vanha tekijä. Ukkomurmeli koppas metallinpaljastimen ja teki muuten…
-
Silmätulehuksen varjostama viikko, mutta aarteita ja kaloja silti!
Silmätulehuksen varjostama viikko. Alkuun luulin, että se on vaen näärännäppy, mutta äkkiäkös se siitä villiintyi oikein ärhäkäksi tulehukseksi. Lauantai aamuna oli jo semmonen olo, että koko silmä kohta räjähtää… 😵💫 Viikon touhut pikakelauksellaViikon aikana ei paljon kyenny tekemään mitään järkevää, kun silmä oli arka. Perjantaina ja lauantaina ollessa aarrejahdissa (jossa muuten aarteet oli murmeleiden taskuissa). Oli kyllä aika tuskallista mennä ympäriinsä aurinkolasit päässä sisällä ja ulkona. Tympi jo pelkkä ajatus aurinkolaseista 😑. Muuten oli kyllä mukavaa ja hauskaa. Paljon uusia muistoja ja kokemuksia. Metallinetsintää Siikalahessa 🔎Käytiin kuitenkin vielä pyörähtämässä Siikalahen uimarannalla metallinetsinnässä. Tällä kertaa saaliiksi tarttui pieni kello ja mysteerinen esine. Eipä siellä koskaan tiedä mitä nousee maasta. Aina vähän…
-
Viikko jossa ei tapahtunut ja silti tapahtui
Joskus viikko näyttää kalenterissa tyhjältä, mutta piän sisällä pauhaa kuin kevätmyrsky. Tämä viikko oli just semmonen. Ulospäen ehkä hiljainen, mutta sisäisesti aeka laella laedasta laetaan mentiin vähän kuin murmeli liukastelemassa loskakelissä. Yrittäjäkurssi lähestyy loppuaan ja se tuo mukanaan sekalaisen kasan tunteita. Innostusta, odotusta, mutta myös pientä jännitystä. Onhan se aena vähän kutkuttavaa, kun joku vaihe päättyy. Viikkoa sotki myös Ukkomurmelin päivystys. Se tarkoittaa sitä, että kotoa ei voitu juuri poistua. Hänellä on oltava mahdollisuus lähteä liikkeelle lyhyellä varoitusajalla. Siinä meni sitten suunnitellut seikkailut vähän jäihin ja tekemiset oli sovitettava sen mukaan. Onneksi omilla mailla päästiin kuitenkin jatkamaan metallinetsintää ja sieltä löytyikin mukava yllätys, vanha kello! On aena yhtä kiehtovaa miettiä,…
